Avajaiskilpailut! Jaoksettomat esteratsastuskilpailut 1.3.2018

Kaarnakurussa päätettiin järjestää tallin avajaisten kunniaksi esteratsastuskilpailut, jokseenkin kuukausi tallin avaamisen jälkeen. Kilpailut eivät ole minkään jaoksen alaiset, vaan täysin villit ja osallistuminen on mahdollista kaikille. Koska kilpailut ovat tuotoskilpailut, osallistujilta ei siis vaadita VRL-tunnusta, seuraa eikä hevosen tarvitse olla rekisteröity. Luokkien osallistuja määrää ei ole rajoitettu, eli kaikki mahtuvat mukaan!

Kilpailupäivä 1.3.2018
Viimeinen ilmoittautumispäivä 28.2.2018
Osallistujalistat tuotoksineen ja tuloksineen tulevat esiin vasta kilpailupäivänä
Kilpailuiden tuomarina toimii tallin omistaja Leenu (VRL-14490)
Osallistumiset sähköpostiin leenuvirt[at]gmail.com otsikolla Avajaiskilpailut muodossa
Luokka numero X <*br*>
Ratsastaja - Hevonen <*br*>
Tuotos
(Poista tähdet ilmoittautumisesta)

Kilpailtavat luokat

♥ Luokka 1. ristikko Kaiken kisahälinän keskellä olet unohtanut pakata jonkun tärkeän varusteen mukaan! Mikä se kyseinen varuste on ja miten selvisit kilpailuista ilman puuttuvaa varustetta? Kerro tarinamuodossa maksimissaan 100 sanalla.
♥ Luokka 2. 50cm Keväinen auringonpaiste saa veden ropisemaan maneesin katolta ja lumetkin tippuvat ryminän saattelemana, miten heppasi reagoi? Sisällytä tuotokseesi sanat kenguru, lastenrattaat, horisontti. Sanoja saa taivuttaa ja huumoria kehiin!
♥ Luokka 3. 80cm Huomaat kaverisi olevan samoissa kilpailuissa ja hän on tunnettu jekkujen keksijä. Mitä hän keksi sinun päänmenoksesi? Tuotos voi olla tarina, runo tai piirros.
♥ Luokka 4. 100cm Onko suorituksenne tänään oppikirjamaisen täydellinen vai täydellinen katastrofi? Sisällytä tarinaan/runoon sanat törkymöykky, mussukka, elefantti. Sanoja saa taivuttaa ja huumori on suotavaa!

Kilpailuiden tulokset

♥ Luokka 1. ristikko

1. Veera R. - Ponipalleron Syysilta
"Voi kääk"!, karjaisi Mirka varustaessaan Iitua Kaarnakurun pihassa. Olimme jo hieman myöhässä verryttelystä ja minua ärsytti jo valmiiksi tämänlainen myöhästely, joten mikä nyt oli hätänä? "Meiltä puuttuu satulavyö..", sai Mirka vihdoin sanottua. Tunteeni menivät laidasta laitaan, kun hetken kirosin mielessäni koko kisoihin lähtöä. "Myö mennään sitten ilman satulaa!", ilmoitin päättäväisesti, löin kypärän päähäni ja nappasin ratsuni talutukseeni Mirkalta, joka jäi ihmettelemään suu auki trailerin luokse. Hetken kaikki ihmettelivät satulatonta ratsukkoa, mutta saimme luvan startata ilman satulaa ristikkoluokassa. Hieman oli meikäläisen takamus koetuksella, mutta kaikesta selviää, kun puree hammasta yhteen.
Luokan ainoa osallistuja eli samalla myös luokkavoittaja! Ihailtavaa sinnikkyttä lähteä kisaradalle ilman satulaa.

♥ Luokka 2. 50cm

1. Alessa Lehtola - Imperos Zander
Kevät on ihanaa, lämmintä, siitepölyistä ja hevosen tuoksuista aikaa, jolloin kukat kukkivat ja linnut laulavat.. ja jolloin oriin hormonit alkavat hyrrätä ja elämästä tulee melkoista hullumyllyä. En tiedä minkä aivopierun sain, kun ilmoittauduin Santun kanssa vuoden ensimmäisiin kisoihin keväällä, mutta niin vain tapahtui. Oikeastaan tajusin virheeni vasta kisapaikalla, kun ensimmäinen tamma asteli vastaan. Se oli niin villiä menoa, että olisi tehnyt mieli pakata hevonen takaisin autoon ja lähteä kotiin. En kuitenkaan tehnyt niin, mikä oli toinen virhe. Kisakentälle siirtyessämme rautias lihaskimppuni päätti pelästyä tyhjiä lastenrattaita, jotka olivat vähän matkan päässä meistä. Santtu kavahteli silmät muljuten pystyyn, niin että kuolakin lensi ja kehotuksista huolimatta se ei halunnut liikkua eteenpäin, kunnes hevosia syövä kapistus oli siirretty muualle. Itse radan suorittaminen meni suoraan penkin alle. Kas kun ratsuhevoseni päätti vaihtaa lajia kesken radan kenguruksi - tai siltä se meno ainakin tuntui; pomppuiselta, hyvin hyvin pomppuiselta. Kauaa horisontistakin paistava kevätaurinko häikäisi silmiäni, niin etten nähnyt vähään aikaan muuta kuin mustiapisteitä. Radan suoritettuamme olisin voinut kuolla silkkaan häpeään, mihin katosi hienosti käyttäytyvä estehevoseni? Lopulta laimeiden taputuksien saattelemana katosimme Santun kanssa piiloon muiden tuijottavilta katseilta.

2. Maisa Ojanne - PP's Megara
Verryttelyssä Megan tuijotti silmääkään räpäyttämättä maneesin ovea. Se oli jämähtänyt keskelle uraa, ja kuunteli korvat pyörien, kun märkä lumi liikahteli maneesin katolla. Näin paljon sitä ei ollut jännittäneet edes lastenvaunut, jotka olimme kohdanneet hetki aikaisemmin. Koetin saada Meganin liikkeelle maiskuttamalla, tuikkasin pohkeeni sen kylkiin, heiluin satulassa kuin hullu poniani kannustaen. Megan ei liikahtanutkaan, se oli jähmettynyt. Sille tyypilliseen tapaan, aivan yhtäkkiä, ratsuni pomppasi sivuun kuin kenguru, säikähtäen katolta ropisevaa lunta. Sain sen rauhoittumaan nopeasti, ja pysyin kyydissä. Harmikseni horisontissa kajasti vielä monta Meganin kokemaa järkytystä, kun lumet luikuivat alas maneesin katolta...

3. Veera R. - Ponipalleron Syysilta
Vaikka ensimmäiseen luokkaan emme kerenneet lainavöitä katselemaan, oli Mirka edellisen suorituksemme aikana käynyt meille sellaisen lainaamassa tallista, jotta seuraava suorituksemme sujuisi hieman sujuvammin. Nyt kun varustuskin oli jo kunnossa niin saatoimme jo nähdä horisontissa kiiltävän palkintopokaalin. Verryttelymme ei Iitun kanssa nyt kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Verryttelykentän laidalle oli joku mamma parkkeerannut lastenrattaidensa kanssa ja Iitusta ne olivat ehkä maailman kamalin asia sillä hetkellä. Emme saaneet kuin muutaman onnistuneen hypyn pienelle pystylle. Vihdoin pääsimme radalle saakka. Iitu alkoi olemaan jo aika innoissaan, eikä sitä auttanut yhtään se, että lumet alkoivat pikkuhiljaa tippumaan maneesin katolta juuri suorituksemme aikana. Meno oli vähintäänkin, kuin kengurulla. Selvisimme kuitenkin 50cm esteistäkin ihan nätisti - olimmehan vähän helpompiin luokkiin lähteneet testaamaan vain ratsastajan osaamista pitkän tauon jälkeen.

♥ Luokka 3. 80cm

1. Veera R. - Ponipalleron Syysilta
Toisesta radasta selvittyämme menimme pitämään tankkaustauon trailerin luokse, jossa Mirka juttelikin yhteisen vanhan tuttumme Oonan kanssa. Oona kävi ennen tallillamme ahkerasti hoitamassa hevosia ja oli hyvin tunnettu pienistä jekuistaan, kuten kahden saman näköisen hevosen vaihtaminen päittäin tarhoissa tai karsinoissa. Mirka ja Oona naureskelivat jollekin, kun saavuin trailerille ja jätin Iitun heidän hellään huomaansa. Kävin vain juomapullon itselleni ostamassa ja herranen aika mitä ne olivat sillä välin uljaalle ratsulleni tehneet! Oona oli jostain saanut käsiinsä jonkin sortin liituja, joilla pystyy hevoseen piirtämään ja mikä olisikaan otollisempi, kuin minun kimo tammani. Nyt hevoseni oli täynnä sydämiä ja verryttelyyn olisi ihan juuri lähdettävä.. No ainakin olemme Iitun kanssa olleet koko päivän oikein kivasti esillä.
Teillä oli ainakin vauhdikas kisapäivä tänään. Myös tässä luokassa ainoa osallistuja ja samalla luokkavoittaja.

♥ Luokka 4. 100cm

1. Sylvi Ojanne - Vipu-Nen
Rakas törkymöykkyni Vipu ei millään olisi jaksanut seistä paikallaan, kun kipusin sen selkään rataa varten. Jännitti kamalasti. Vipun kanssa radalla suorittaminen on aina aikamoista hakemista, se rymistelee eteenpäin kuin elefantti ja minä huudan kovaan ääneen PRRR aina ennen estettä. Metrin luokka oli myös Vipun ensimmäinen, pienehköissä kilpailuissa olin uskaltanut lähteä koettamaan. Hyvin se menee, huikkasi sisko meidän perään. Tuskin, ajattelin. No sitä PRRR-iä sai Vipun kanssa kyllä viljellä oikein olan takaa. Meidän pikku mussukka innostui vähän, ei sitä oikein edes ehtinyt ratsastaa. Rata oli ohi hetkessä, Vipu puuskutti selkeästi tyytyväisenä siihen, että oli tehnyt mitä luultavimmin uuden suomenhevosten nopeusennätyksen esteradalla. En kehdannut katsoa taakseni, kun poistuimme maneesista aplodejen saattelemana.

2. Veera R. - SN The Hatter
Voi Hattu sentään minkä menit tekemään! Ensinnäkin jouduin tänään starttaamaan aivan hirveällä törkymöykyllä, sillä hevosen hoitajani päästi tamman vahingossa piehtaroimaan johonkin skeidaan, eikä se irronnut millään! Toisekseen tämä mamman mussukka oli äärettömän pahalla päällä, eikä kisasuorituksestamme tullut yhtään mitään, kun tamma ei tahtonut kuunnella apujani yhtään. Pohkeet eivät menneet sille ollenkaan läpi - aivan kuin sillä olisi ollut elefantin nahka, joka ei vähästä hätkähdä. No ainakin selvisimme hengissä kotiin..

ALKUPERÄINEN ULKOASU © Vapaasti by Melissa & Milja  |  ULKOASUN KUVA © Vapaasti by AK   |   KORISTEKUVAT © Vapaasti by AK & flickr.com / avocadogirlfriend / CC by 2.0   |   virtuaalitalli

virtuaalitalli Kaarnakuru